Pääskysestä ei päivääkään. Kiitos!

 

Yllä olevalla videolla lapset muistelevat eskarivuoden kivoja asioita. Mokoman video stillkuva on väärinpäin, mutta video näkyy kyllä oikein.

a9bdae92-8707-4eaa-8cb1-92553f5e1742d145b28f-27c1-48f5-8270-95a6b58c7687

d7be86e5-8004-44a5-8131-cb8b88ba1748411db352-291e-4b8b-a6b8-a6b91b6022b3747fb3a6-f5e5-4f4d-bb47-b00201edc21ca62be639-c673-4953-855d-7f5940e9c6bae517b6b3-791d-40c2-9d96-773a5accd70b

Kiitos
tästä vuodesta.

Kiitos lapsille kokemuksista, yhteisistä hetkistä, oppimisen ilosta, hauskoista jutuista, elämyksistä. Kiitos myös siitä, että saimme itsekin oppia paljon uutta.

Kiitos vanhemmille yhteistyöstä, naurusta, luottamuksesta. Kiitos siitä, että mahdollistitte lapsille hyvin sujuneen elämysten eskarivuoden, vaikka se joskus vaatikin aamukiireessä ylimääräistä reissua kotiin hakemaan unohtunutta pyörää tai eväitä. (Lapsi ei tainnut koskaan unohtua keneltäkään!) Kiitos, että seurasitte tiedotteita ja viestintää. Kiitos aikanne antamisesta ja oman asiantuntemuksenne jakamisesta projekteihin ja vierailuihin liittyen.

Kiitos yhteistyötahoille. Vuoden aikana ehdimme vierailla monessa paikassa ja saimme paljon ”ekstraa” perustoimintamme päälle. Kiitos arjen työn yhteistyökumppaneille: varhaiskasvatuksen erityisopettaja Maisalle, laaja-alaiselle erityisopettaja Kimmolle, puheterapeutti Sarille, opiskeluhuollon psykologi Niinalle ja muille mukana olleille.

Kiitos työkavereille ja yksikön johtaja Anitalle. Ootte kaikki kivoja ja tärkeitä!

Meidän tiimi on tänäkin vuonna ollut ihan huippu. Katsokaa nyt tätä alla olevaa kuvaakin! Innostumista, heittäytymistä, itsensä likoon laittamista. Kokemusta ja ammattitaitoa, halua oppia uutta, kykyä nähdä haasteet mahdollisuuksina.

f51e1e69-bcc1-43f9-bca0-7ff98ec24429

Ihana vuosi takana.
Nyt alamme suunnata ajatuksia kohti kesälomia ja pikkuhiljaa sitten taas uuteen eskarivuoteen… Elokuussa jatkamme hieman uudistuneella kokoonpanolla. Samalla blogikin kokee pientä uudistumista – mutta siitä lisää sitten syksymmällä.

Hyvää kesää kaikille!
Toivottavat Anna, Tuija, Kirsti ja Marjo

Mainokset

Aina yhtä hieno Halosenniemi

Halosenniemi on yksi Suomen suosituimmista museoista ja sitä pidetään kaikkein merkittävimpänä kotimuseona. Todella upea kulttuurihistoriallinen kohde aivan käden ulottuvilla – tätä mahdollisuutta emme jätä käyttämättä! Pääsimme tutustumaan upouuteen ”Naisia tupa täynnä” -näyttelyyn ennen virallisia avajaisia. Aikamoista vip-kohtelua, kuten meille toki kuuluukin, heh! Toki suurin elämys Halosenniemessä on rakennus itsessään: tuoksut, valot, tunnelma – historian siipien havinan tuntee ympärillään.

Koska ryhmämme on tänäkin vuonna täynnä toinen toisiaan taitavampia pyöräilijöitä, otimme kulkupeleiksi tietenkin fillarit. Matkaa kertyi 7,7 km/suunta. Reissu onnistui suorastaan täydellisesti niin pyöräilyn kuin museossa käyttäytymisen osalta. Lapset kuuntelivat tarkasti, muistivat viitata, kyselivät lisätietoja, odottivat ahtaissa käytävissä rauhallisesti omaa vuoroa ja toimivat kaikin puolin esimerkillisinä kulttuurin kuluttajina. Hyvä meidän eskarit!

Tuusulan kulttuuripalvelut järjestää päiväkodeille ja kouluille monenlaisia palveluja, esim. kirjaston satutunteja ja elokuvanäytöksiä, tanssi- ja teatteriesityksiä sekä erilaista pajatoimintaa museoissa. Käytössämme on myös lainattavia materiaalisalkkuja, jotka voi tilata päiväkotiin lasten käyttöön: ”museo tulee luo” ihan käsinkoskeltavassa muodossa. Hyvin toimivaa yhteistyötä!

Halosenniemessä meitä oli vastassa kulttuuripalveluista Heidi Koponen, joka toimi oppaana museossa. Heidi osasi kertoa asioista niin mielenkiintoisesti, että sekä lapset että aikuiset kuuntelivat koko kierroksen keskittyneesti korvat höröllä. Mukana oli sopivassa suhteessa tietoa ja toiminnallisuutta, keskustelua ja itse kokeilua. Aivan mahtava kierros, kiitos Heidi!

Eskareille jäi ehkä parhaiten mieleen kertomus siitä, kuinka Pekka Halosen lapset joutuivat poseeraamaan maalausten malleina. Pitkään samassa asennossa seisominen oli raskasta ja tylsää (mekin saimme kokeilla ja totesimme, että näin on…), joten Halosen lapset kutsuivat rantaan sijoittuvia maalauksia nimellä ”Itkevät lehmät rannalla”. Tästä aiheesta juteltiin vielä moneen otteeseen reissun jälkeenkin ja muistettiin myös ihmetellä sitä, miten lapset poseerasivat kuvissa ilman uimapukuja.

Keskittyneitä eskarilaisia opastusta kuuntelemassa.
Saimme tutustua taiteilijan työvälineisiin: palettiin ja palettiveitseen, kankaisiin sekä siveltimiin. Lapset saivat arvailla, minkä eläimen karvaa siveltimiin käytetään. Ei koiran, ei lampaan, mutta kyllä sian ja oravan! Ei muuten arvattu!

Takkahan on lämmin, mitä ihmettä! Kuulimme, että takkojen sisällä on sähköllä toimiva lämmitysjärjestelmä. Historia ja nykypäivä kohtaavat.
Kaikissa huoneissa oli erilainen uuninluukku. Ruokailuhuoneessa aiheena oli ruokailevat possut. Luukut on valmistanut Pekka Halosen serkku Arttu Halonen. Kuulimme tarinoita luukkujen kuvista: tähän teokseen hän sai inspiraation kotona poikineesta emakosta.
Selfie sadan vuoden takaa. Heidi näyttää, miten Pekka Halonen on maalannut omakuvansa peiliä apuna käyttäen.

0ecde785-35ff-4aae-9596-fc720ec22b2b
Kuvassa Maija Halosen työpöytä. Maija Halonen osasi viittä kieltä ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan hän toimi kääntäjänä. Hän on ensimmäisenä suomentanut Pinokkio-sadun italian kielestä.
Eteisen värikäs takka herätti huomiota. Kuulimme siinä olevan Pekka Halosen lasituskokeiluja. Pekka Halonen suunnitteli alun perin värikkäämpää kokonaisuutta, mutta rakennusvaiheessa aika loppui kesken ja tiilet piti laittaa takkaan osittain keskeneräisinä. Huomatkaa myös uuninluukku, taas erilainen!
”Osa noista näyttää ihan oikeilta kuvilta.” Mestarilliset maalaukset ihastuttivat.
Aamun harmaus kirkastui museossa olon aikana. Paluumatkalla sai jo vähentää vaatetta. Ihana ilma!
Pyöräilymestarit itse teossa!

 

(Valokuvaaminen Halosenniemessä on yleensä kielletty. Meillä oli asianmukainen lupa kuvaamiseen ja kuvien julkaisuun.)

Kuvia marraskuulta

Arkistojen uumenista löytyneitä kuvia marraskuulta 2018. Onpas syksyisen näköistä!

img_7783
Tiimityötä, suunnittelua, ongelmanratkaisua ja neuvottelua. ”Miten me saadaan tää toiselle puolelle?”
Bongaa kuvasta karvainen ”bonus-eskarilainen”!
Lukujonotaitoja ja numero-lukumäärä-vastaavuutta

2225c5e3-03b3-4880-8be9-7f712049668a

Metsäeskarilaisetkin tekevät kynähommia.
No hei, katsokaa mikä valo!!
Kirjainharjoituksia
Y-kirjain

fbf8bb86-6a91-427b-9b40-0d6edb455621

f8886147-fe21-40b7-b163-6add09a0830e
Lupaus talvesta…

44aa2fab-fab3-4905-8639-30ee8859dd20

100 eskaripäivää!

Taas olisi juhlan paikka! Jo sata yhteistä eskaripäivää takana!

100 päivän aikana lapsista on kasvanut osaavia ja taitavia eskareita. Ryhmän säännöt on otettu haltuun, kirjaimia on opittu, samoin numeroita. Monen monta taitoa on saavutettu, kivoja retkiä tehty ja elämyksiä koettu.

Lapset suunnittelivat itse ”satajuhlat”. Ehdotuksia tuli paljon. Moni olisi halunnut vierailemaan Metsäpirtille, mutta  se ei kuitenkaan tällä varoitusajalla onnistunut. Onneksi meille on vielä tulossa useita Metsäpirttiretkiä kevään aikana.

Toteutettavaksi suunnitelmaksi valittiin teeman mukaan 100 lelua. Yhdessä selvitimme, montako lelua jokaisen lapsen piti tuoda, että saataisiin 100 täyteen. Lopputuloksena oli, että kun lapsia on 22 lasta ja jokainen tuo viisi lelua, saadaan kasaan riittävä määrä, joka on itse asiassa vähän enemmänkin kuin sata. Sadantena päivänä kävi kuitenkin niin, että paikalla olikin vain 20 lasta, jolloin joku lapsi hihkaisikin: ”Mikä onni! Nyt se menee ihan tasan sata!”

Sadan lelun päivänä leluilla tietenkin leikittiin paljon, mutta lisäksi teimme niiden avulla eskaritehtäviä. Harjoittelimme kymmenjärjestelmää laittamalla leluja 10 lelun riveihin. Myös kertolaskun alkeet tulivat tutuksi: lapset oppivat nopeasti laskemaan, monenko lapsen lelut tarvitaan yhteen 10-riviin, kun jokaisella lapsella on 5 lelua. Laskuja, numeroita, lukuja ja määriä toisteltiin lelujen laitossa monia kertoja. Kaikkien lelujen ollessa lattialla tulos oli tietenkin 100! Toiminnallista matematiikkaa, joka oli ihan kaikkien mielestä hauskaa. Leluja myös tutkittiin hieman ja luokiteltiin eri ominaisuuksien perusteella: mikä oli suurin ja pienin jne.

Lelut olivat motivoiva oppimisen apukeino lapsille ja erityisen hienoa oli kuulemma että sai tuoda eskariin monta lelua.

img_8624
10 x 10 = sata!
img_8625
Suuri, pieni. Kevyt, painava. Kova, pehmeä. Kulmikas, pyöreä. Leveä, kapea. Korkea, matala. Ominaisuuksia ja käsitteitä vaikka millä mitalla!

Lelujen ja laskemisen lisäksi kävimme läpi myös erilaisia tunteita kuluneilta sadalta päivältä. Mukana on ollut jännittäviä päiviä (ainakin eka eskaripäivä!), paljon kivoja ja mukavia päiviä, välillä kiukkua ja harmiakin. Jokainen lapsi sai värittää ruudukon itse valitsemillaan koodiväreillä. Eri värit kuvaavat siis eri tunteita. Millaisia tunteita sataan päivään on mahtunut?

img_8626

Sata päivää viisaampana on hyvä jatkaa eteenpäin!
Kohti koulun portteja 🙂

(toim. huom. Satajuhlaa vietettiin jo 17.1.19, mutta postauksen kirjoittamisessa kesti hetkisen – parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikös juu?)

Talviurheilun kulta-aikaa

Mahtava talvi ja upea hiihtokeli! Kansallislajimme hiihto on ollut perinteisesti meidän eskarissamme tärkeä osa talviurheilua ja olemme halunneet saada asenteen hiihtoa kohtaan positiiviseksi. Ensin haemme tuntumaa suksiin ja eri maastoihin. Teemme mukavia asioita ja toki opettelemme myös oikean ja helpon tavan kaatumisen jälkeiseen ylösnousemiseen. Vasta myöhemmin alamme harjoitella tasa- ja vuorotyöntöjä ja muita lajin perusasioita.

Monelle hiihdon perusteet ovat tuttuja ja tulevat melko luonnostaankin. Taitojen kehittyessä pääsemme niitä vielä hiomaan ja pohtimaan, miten päästä etenemään entistä kovempaa ja helpommalla tyylillä. Motorisesti hiihto on hieno laji, jossa saadaan koko keho aktiivisesti mukaan. Kun mukaan otetaan vielä reitin suunnittelu ja vaihtelevat maastot, niin hiihdosta saadaan irti kaikki mahdollinen. Positiivinen asenne on kumminkin se kaikista tärkein – ja tietysti liikunnan ilo!

Tänä vuonna aloitimme talvilajeista siis ensin hiihdon, kun lunta on nyt niin hyvin. Vaikka nyt jäätkin ovat upeassa kunnossa, saa luistelu odottaa ensi viikkoon.

Tämä eskariporukka on uskomaton hiihtojengi! Vaikka ryhmässä oli myös hiihdon ensikertalaisia, on eteneminen kahtena hiihtopäivänä ollut todella upeaa! Kahden päivän aikana olemme hiihtäneet jo reilut 5 kilometriä. Eskarilaiset ovat innolla kiertäneet tekemiämme yhteisiä latuja, sekä tehneet omia latuja ristiin rastiin.  Teimme myös heti ensimmäisenä päivänä pieneen mäkeen hyppyrin, jota halukkaat pääsivät laskemaan. Hyppyrimäessä olikin ihailtavan pitkä jono tyttöjä sekä poikia.

Vielä emme ole päässeet valmiille laduille. Niistä kuitenkin jo haaveilemme ja lapset alkoivat suunnittelemaan jo koko päivän hiihtoretkeä joko Tuusulanjärvelle tai urheilukeskukseen. Tärkeänä osana suunnitelmaa on myös makkaran grillaus ja kuumat mehut hiihtolenkin päätteeksi. Jee, kivaa tiedossa!

Hangesta  löytyi eläimen jälkiä. ”Lähdetään seuraamaan niitä!”, lapset ehdottivat. Näin toimittiin.
”Mikähän eläin se on ollut? Minne se on mennyt?”

Evästauko – ja taas jaksaa!

1da497e7-f677-42b5-a855-a86f9490a910

f4fc633e-5dc5-4a78-af12-4fa0a21f2892
Kohti päiväkotia. Meillä on niin onnekas tilanne, että hiihtämään pääsee suoraan päiväkodin portilta. Ympäriltä löytyy useampikin mukava hiihtopaikka.

Welcome to forest with us!

(In english below.)

Suomalainen koulutusjärjestelmä on maailmankuulu korkeasta tasostaan ja loistavista oppimistuloksistaan. Korkeasti koulutetut opettajat ja muu opetuksen henkilökunta tekevät upeaa työtä koulupolun alusta loppuun, varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin saakka. Meillä osataan tää homma! Eipä siis ole ihme, että Suomessa käy yhä enemmän opettajia ympäri maailmaa tutustumassa kouluihimme ja päiväkoteihimme. Tuusulassakin on käynyt jo useita vierailijaryhmiä. Meidän eskarissamme toteutettava luontopedagogiikka herättää paljon mielenkiintoa. Vastaanotimme ensimmäisen vierailijaryhmän Etelä-Koreasta kesäkuussa, ja nyt tammikuussa mukaamme pääsi opettaja Uruguaysta.

Säät suosivat vierailupäivää ja pääsimme esittelemään vieraallemme todellista talven ihmemaata, joka aukeni suoraan päiväkodin ovelta. Aamun sininen hetki valkeni valkoiseksi päiväksi. Pieni pakkanen nipisteli poskia ja lumi narskui kenkien alla. Ihanaa!

Osa tämän postauksen kuvista on varhaiskasvatusyksikkömme johtaja Anitan ottamia. Anita oli mukana metsässä tulkkaamassa ja omalta osaltaan esittelemässä toimintaa.

Löytyyköhän hangesta eläinten jälkiä?
Ensimmäiset jäljet löydetty!
Kaikki tunnistivat jäniksen jäljet.
L-kirjainta kertaamassa. Ohjeena oli tehdä suurikokoisia ja pienikokoisia L-kirjaimia: samalla tarvittiin siis käsitteiden hallintaa.

Mahtavat hanget! Muodostimme hankeen suuria perusmuotoja: ympyrä, kolmio ja neliö. Muodostuneessa sokkelossa leikittiin hippaa.
Piilopaikka.
Hipan jälkeen riitti vielä energiaa vapaamuotoiseenkin juoksenteluun.
3a2f916d-afa7-4d41-99eb-3019a545dd46
Kaunista!

6ab51de2-ed4b-4e2d-b72c-43ff418acc92

We had a guest from Uruguay, South America. She wanted to learn about our pedagogy in nature, so we went to forest together. We found track of animals, probably fox and rabbit. Children trained letter ”L” by writing it to snow. Also we played ”hippa” (”tag”?) in snow. Before that we made together basic shapes (circle, triangle and square) – mathematics and physical education at the same time!

We had a great day together! Our guest invited us to visit her country Uruguay… maybe next time there! 🙂

Käärmeprojektin alkuvaiheita

Eskarissamme opetusta toteutetaan ilmiöoppimisen keinoin ja tutkivaa työtapaa käyttäen. Lasten kiinnostusten kohteiden joukosta valitaan aihe, jota lähdemme yhdessä tutkimaan. Aihetta lähestytään monista näkökulmista, ja opetuksessa toteutuvat samanaikaisesti monet esiopetussuunitelman tavoitteet sekä osia useista oppimiskokonaisuuksista.

Opetushallitus (2016) kuvaa ilmiöoppimista mm. näin:
”Oppimisen lähtökohtana käytetään todellisen elämän ilmiöitä ja ongelmia, jotka ovat avoimesti määriteltyjä ja joita ei voi ratkaista kaavamaisesti. Parhaita lähtökohtia ovat oppilaitten itse oma-aloitteisesti esiin ottamat kysymykset. Kysymyksiä voidaan myös herättää ajankohtaisten tapahtumien tai kertomusten pohjalta. Opettaja on tutorin tai valmentajan roolissa ja auttaa lapsia sekä ryhmätoiminnassa että heidän omien ajatteluprosessiensa ymmärtämisessä sekä tarvittavan tiedon etsimisessä. Opettajan tehtävänä on laatia opiskelun raamitavoitteet ja yhdessä lasten kanssa määritellä oppimisen ydinsisällöt, se mitä yhdessä tutkimalla aiotaan selvittää. Oppiminen ja tieto rakentuvat sosiaalisesti ryhmissä. Keskeisinä tavoitteina ovat ydintaidot: arviointi-, päättely-, tiedonhankinta- ja yhteistyötaidot sekä yksilöllinen kestävyys ongelmanratkaisussa. Sisällön oppiminen tulee prosessin sivutuotteena.” (www.edu.fi/perusopetus)

Tutkimusaiheen valinta tapahtui äänestämällä. Ensimmäiseksi eskareilla oli kotitehtävänä pohtia heitä kiinnostavia, luontoon liittyviä aiheita. Niistä sitten listattiin vaihtoehdot äänestysten pohjaksi. Oli hauska huomata, miten molemmissa pienryhmissä esiintyi samoja aiheita, mm. kepit, oravat ja sienet – näitä kaikkia oli syksyn mittaan jo empiirisesti havainnoitu metsässä liikkuessa. Ehdotusten joukossa oli tietenkin myös sellaisia aiheita, joita vain yksi lapsista ehdotti. Tällaisena ”mustana hevosena” esiin nousi myös äänestyksen lopullinen voittaja, käärme! Kiinnostava aihe sai nopeasti taakseen ison kannattajajoukon.

Viimeisellä äänestyskierroksella vastakkain olivat kepit/puut sekä käärme. Äänestys tapahtui suljettuna lippuäänestyksenä… vai olisiko palikkaäänestys osuvampi sana? Samalla käytiin keskustelua vaaleista, vaalisalaisuudesta ja demokratiasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

8cba5b90-2021-4fa4-a97a-59bb9e54de2e
Varsin selkeä lopputulos! Konkreettinen pylväsdiagrammi rakentui lasten silmien eteen ääntenlaskun edetessä. Visuaalinen enemmän-vähemmän-vertailu on helpompi hahmottaa kuin absraktit numerot.

Tuloksen ratkettua laadittiin tutkimussuunnitelma. Toiseen paperiin on kirjattu lasten nykyinen tieto aiheesta (joukossa on myös olettamuksia ja uskomuksia, jotka tulevan prosessin aikana saattavat muuttua). Toiseen on listattu tutkimuskysymykset, joihin projektin aikana halutaan vastauksia, esim. miksi kyykäärmeessä on myrkkyä ja miksi käärmeet on löllöjä. Tästä se lähtee!

f02ef6f6-2db2-448f-9bf8-e7d94f49c4bf

Olemme hakeneet tietoa käärmeistä mm. tietokirjoista, netistä ja opetusvideoita katsomalla. Saatua tietoa on sitten sovellettu ja jatkettu tutkimista konkreettisesti omin käsin. Metsässä eskarit kuvasivat maastosta kohtia, jotka näyttivät käärmeen pesäpaikoilta.

cece4b1d-33ca-4d17-9574-aa79b8eeb71f

Tvt-taidot ja digilaitteet ovat eskarissamme päivittäisessä käytössä.

Tiedonhakutehtävässä harjoiteltiin samalla myös ryhmässä toimimista, suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kaverin auttamista.

Kirjaimiin tutustuminen on osa eskarivuotta. Myös niitä voidaan ujuttaa osaksi projektia. K ja Y on jo melkein kyy! Äänteet ja tavut ovat askelia kohti lukutaitoa.

img_7791

Paritehtävä metsässä: kerätkää luonnomateriaalia ja muodostakaa kyyn sahalaitakuviota. Ei ollut ihan niin helppo homma kuin miltä ehkä kuulostaa.

img_7789img_7788

Innostava aihe on siirtynyt osaksi leikkejäkin. Päiväkodin pihastakin löytyi käärme! Ihan oikeasti! Se ei ole renkaan sisään jäätynyttä vettä, ei varmasti ole! (Heh!)

289f84d7-b8be-4778-834b-4e7d83c28262

6a632a53-3883-4f47-8b0c-9fad3830178b
Kattokaa nyt! Siinä on ihan samanlainen kuviokin kuin kyyssä!

Kuten syksyisistä kuvista näkee, on projekti ollut työn alla jo useamman kuukauden ajan. Joulukuussa keskityimme joulupuuhiin ja projekti oli tauolla, mutta nyt arjen alettua on jälleen aika syventyä käärmeiden maailmaan.